Etusivu | v2008 | Suku | Jälkeläiset | Sisarukset | Happy Ex | Hovi-Lento |  Vieraskirja |  Omistajat |  Linkit

Kuluneen vuoden aikana ajanlaskuni on alkanut alusta kolme kertaa. Vuoden 2000 joulukuussa kohtasin vaikean päätöksen kun HOVI-LENTOMME lopetus tuli ajankohtaiseksi. Tammikuun lopussa vuonna 2001 talliimme muutti T.M. SIRELLI Eculle ja meille uudeksi kaveriksi. Maailma pysähtyi 27.7. kun putosin Sirelliltä vammauttaen jalkani.

Huonot ajat alkoivat Lennun kuolemasta. Uskon kylläkin, että Lennulle päätökseni oli vapautus. nyt hän laukkaa ikuisesti pellollamme ilman kipua jalassaan. Samoihin aikoihin tein päätöksen luopua Suorakan sihteerin hommista. Aluekerho oli paisunut valtavaksi, lähes sata jäsentä ympäri Pohjois-Karjalaa. Siinähän se vaikeus oli kun olisi pitänyt olla JOKAISELLE jotakin mahdollisimman lähellä, täällä kun välimatkat ovat piiiitkiä! Ei kissakaan kiitoksella elä, mutta olen ainakin omista kissoistani huomannut, että kiitos kyllä lämmittää!

Tammikuussa asiat vaikeutuivat kun sain oikeaan olkapäähän tulehduksen. Kuitenkin Keltaista Pörssiä tuli luettua sen verran, että Juankoskelta löytyi 10-vuotias ruunikkotamma ja 6-vuotias liinakkoruuna myytävänä. Tamma kiikarissa lähdettiin, mutta ostopäätös ruunasta tultiin kotio. T.M. SIRELLI eli Sirtsu oli ravitreenattu, muttei startannut.

Sirtsulla oli ollut jo viis omistajaa ennen meitä. Sirtsu on n. 152 cm, aika pitkärunkoinen ja lyhytjalkainen. Sirtsulla on mielenkiintoinen vanha kirppulainen isälinja, i: Selmeri 597-71J (s. 69 prt 153 cm) ii: Riuska 5820L31 ie: Keva 200665 Vj. Emänä on Hilun-Hippu 2019-84 (s. 83 prt) ei: Hiluri Jo 65 ee: Askares 1943-75J eei: Askare 6186 Pj. Sirelli oli ollut ruunana vasta 10 kk ja oli jättänyt kaksi jälkeläistä: o. T.M. Suvis (s. 98 e: Suhmura 2316-91 ei: Suikku 1810-78J), joka meni tänä kesänä hyväksytysti harjoitus- ja koelähdöt. Pojassa ei ole isänsä näköä, on aivan suikkulaisen olomuoto, tummanpunarautias, ei merkkejä ja kokoa kolmivuotiskevätnäyttelyssä jo 160 cm! Tammajälkeläinen Jatkon Lahja on syntynyt vuonna 2000, e: Ulan Jatko 1119-86 ei: Ulan-Tähti 1367-83.

Sirtsussa ihastuimme mieheni kanssa sen kiltteyteen käsiteltäessä, ratsastaa se oli raaka, mutta taipuisa kyljistään sekä pehmeä suustaan, lisäksi laukka oli nautinnollinen. Sirtsu matkusti hienosti pitkän matkan kotiin, jossa odotti HAPPY EX, joka oli suurrut Lennun poismenoa. Valtasuhteet kääntyivät, ensi kertaa kymmeneen vuoteen näin, että Ecu jäi toiseksi! Onneksi isoilta riidoilta vältyttiin ja pojat tarhailivat yhdessä.

Suurimman yllätyksen Sirtsu aiheutti kärrin edessä, jossa se oli todella levoton. Myöhemmin kuulin, että alkuopetuksessa se oli päässyt kärrien kanssa karkuun! Mutta kun ajoimme ensin pitkillä ohjilla ja kärriajoa tuli paljon, niin jarrutkin alkoivat löytyä.

Itse sairastin kättäni koko kevään, joten huhti- ja toukokuu menivät ratsastamatta. Onneksi Johanna ja Jonna kävivät. Lisäksi Sirtsua ratsasti Mari P ja Susanna, jotka osallistuivat Suorakan koulukisoihin helatorstaina. Ravi-ohjelmassa Sirtsu ja Susanna olivat toiseksi viimeisiä, mutta Helppo C:1 2000:ssa Sirtsu ja Mari P olivat kolmansia! Hienosti Sirtsu käyttäytyi ensimmäisissä kisoissaan.

Kesäkuun alussa Sirtsu meni Martikaisen Jukalle pariksi viikoksi opiskelemaan sivulle vievää pohjetta. Kotiin tultuaan Sirtsu sai minut selkäänsä ja yhteiset reissumme alkoivat.

Vuoden alussa päätimme ystävieni kanssa yhdistää Jakokosken poniporukan ja Mönnin Hevosharrastajat -kerhot. "Nimihirviöksi" tuli PIELISEN HEVOSHARRASTAJAT, joka järjesti ensimmäiset kisansa Sallisen kentällä Mönnissä 12.5. Matalamman (40-50 cm) esteluokan voiton veivät ETOVEI ja Ilona Lang, 60-70 cm (A.2.0) voiton vei myöskin Etovei, nyt ratsastajanaan Outi Lehikoinen. Koululuokkana oli kouluohjelma ravissa, luokan tuomaroi Nina Nyberg. Kaksi ensimmäistä sijaa meni shettisratsukoille ja jaetulla kolmannella sijalla oli KOTKAN LENTO ja Seija Kotkajuuri.

Tehtäväluokissa (taluttajan kanssa ja ilman) oli 20 lähtijää! A-ryhmässä toisena ja kolmantena olivat ENSI-AJATUKSELLA ratsastaneet Aino Tormulainen ja Eini Sivonen. B-ryhmässä kolmas oli Ella Huttunen Kotkan Lennolla. Ella voitti luokan Eric-shettiksellä. Kisoissa oli 49 lähtöä.

Heinä- ja elokuussa järjestimme Terhi Laurilan valmennukset. Ensimmäisellä kerrallla mukana oli 11 suomenhevosratsukkoa, mm. Jukka Martikainen LASTUN LENNOLLA sekä yksi puolikas suokki.

Toisessa valmennuksessa oli 9 suokkia eli jo edellisessä valmennuksessa pörränneet Seija ja Kotkan Lento, Minna Norismaa ja SUVI-SUUKKO, Liisa Sallinen ja RINILLA, Paula Puupponen ja VEEKER, Jaana Kanerva ja Ensi-Ajatus, Susanna Karjunen ja VOLKER sekä Jonna Nupponen ja Sirtsu. Lisäksi "uusina" oli Nurmeksesta asti Armi Nevalainen MANILOLLA sekä Noomi Vatanen TÄHTI-JOHANNALLA. Jäseniä kerhossamme on 26 Eno-Kontiolahti alueelta.

Heinäkuisesta perjantaista puheenollen: olimme Jaanan ja hänen tyttärensä Jennin sekä hevostemme kanssa paikallisen koulun kentällä harjoittelemassa. Minulla oli Sirtsun kanssa laukannostovaikeuksia ja vihdoin kun laukka irtosi rupesin reilusti Sirtsua kehumaan. Herra oli niin mielissään, että intoutui pukittamaan. Minulla oli ohjat vainvasemmassa kädessä ja pukittaessaan Sirtsu kaartoi vasemmalle, kun minä olin menossa suoraan... Joten "maa kutsui" minua. Tulin siististi alas oikealle jalalle, mutta kun tuota painoa on vaikka muille jakaa ja alusta kova, niin köpelösti kävi!

Ennen kuin puhelimeni akku oli tyhjä, sain hätäkeskukseen ilmoitettua missä olin. Ambulanssi tuli vartissa ja minut kiidätettiin Pohjois-Karjalan keskussairaalaan, jossa oli jo kirurgi odottamassa. Röntgenkuvien saldo oli: telaluu haljennut neljään osaan. Sääriluu pilkisti näkyvästi nahan läpi. Kirurgi oli sitä mieltä, ettei jalkaa voida korjata, mutta menimme saliin, jotta jalka saataisiin sijoilleen. Kirurgi päätti kuitenkin leikata ja 4,5 tunnin päästä jalassani oli viisi ruuvia sekä pitkä K-piikki.

Viikon päästä oli suomenhevosten koulu SM:t Lehmossa, mutten kyennyt paikalle. Olisi ollut hienoa olla katsomassa upeita suorituksia, erityisesti "omiamme" eli LERKKANAA ja PILVEN POIKAA! Jaana Ensi-Ajatuksella edusti palkintojenjakovaljakkona, saaden kuvansa Villivarsaan!

Elämäni vaikeutui kolmen viikon kuluttua onnettomuudesta, kun jalkaan iski hermosairaus. Neljä viikkoa "ravasin" sairaalassa, kokeilin erilaisia lääkityksiä ja oksentelin. Muualla en päässyt käymään niinä viikkoina.

Ainut reissu sairaalassa käyntien lisäksi oli sateinen sunnuntai, kun hevoset lähtivät vieraalle hoitoon. Ecu suuntasi ex-hoitotallilleen Erkan hoiviin Kuntsin kaveriksi ja Sirtsu muutti toisaalle Susannan luo Jonnan ratsastettavaksi. Onneksi jalan hermot (mut ei pällin!) on nyt saatu kuriin viikottaisella Ismelin hoidolla. Hoito on kylläkin kivulias, mutta kipu ei kestä kuin 30 minuuttia.

Pielisen Hevosharrastajat järjestivät 20.10. koulukisat, paikkana jälleen Sallisen upea kenttä Mönnissä. Raviohjelmassa voiton vei Liisa Sallinen JYTY-ruunallaan (e: lv i: P-ori Pietari Suuri). Vain pisteellä hävisivät Jonna Nupponen ja T.M. Sirelli, jotka sijoittuivat toiseksi.

Kouluohjelma shettiksille Helppo C-taso oli toisena luokkana. Voiton veivät Ella Huttunen ja Kotkan Lento, jaetulle toiselle sijalle tulivat Liisa ja Jyty sekä Jonna ja Sirtsu. Tuomari Esa Sovelius valitsi tyylikkäimmäksi ratsukoksi Jonnan ja Sirtsun! Lisäksi Esa luovutti hevosmiestaito-ruusukkeen Ella Huttuselle. Tehtäväluokassa Sirelli sijoittui neljänneksi Aino Tormulaisen kanssa ja kuudenneksi ratsastajanaan Eini Sivonen. Tehtäväluokat tuomaroi Minna Norismaa. Sirtsu on selvästi kehittynyt keväästä, nyt mahtuu jo laukka ympyrälle. Viisas Sirelli!

Sirtsu tuli kisoista takaisin kotiin, jossa Ecu odotti jo ystäväänsä. Nyt Sirtsulta otetaan kengät pois ja se saa pitää lomaa. Toivottavasti loman jälkeen pääsen jo kärryille ja voimme jälleen aloittaa yhteiset reissumme!

Haluan kiittää ystäviäni Seijaa, Jaanaa sekä Riittaa heidän vankkumattomasta tuestaan näinä ajanlaskuni uudelleen alkamisaikoina. Hevosten hoitoavusta suuret kiitokset Susannalle, Erkalle, Jonnalle, Johannalle sekä tallitytöilleni Ainolla ja Epulle!

© Mari Nevalainen

PS. Tunsitko/tunnetko Sirtsun sukulaisia? Olisin kiitollinen yhteydenotoista! marin(at)sirelli.com 

Julkaistu Suoralla-lehdessä 1/03

Sirelli jälleen

Siitä onkin kulunut vuosi, kun valotin T.M. Sirellin ja meidän alkutaivaltamme. Paljon on kuluneeseen vuoteen mahtunut; Sirtsu on opetellut kulkemaan muodossa ja minä kävelemään. Vaikka minä en voi edes pienen ojan yli hypätä, niin Sirtsulta sujuvat hypytkin mainiosti!

Alkutalven 2001 Sirtsu huilaili, olihan se vasta kuusivuotias. Aino ja Elina reippailivat Sirtsun kanssa maastossa sydäntalven. Helmikuussa pyörähdettiin Karjalan Kopseen kisoissa Kantelesärkän tallilla. Elina Toivonen ja Susanna Karjunen ratsastivat Sirtsun meiltä kisoihin. Matkaseurana oli Jaana Kanerva Ensi-Ajatuksellaan sekä Tommi-poni ratsastajineen. Molemmat tytöt starttasivat Sirtsulla ravi-ohjelman, Suskun ollessa jaettu toinen! Vain pistettä vähemmän sai Elina. Hetkittäin Sirtsu esitti hyvää muotoa, olihan ruuna koko talven tehnyt pieniä treenejä Suskun kanssa Jaanan kentällä.

Vihdoin maaliskuussa Jarin kanssa valjastimme Sirtsun kärrien eteen! Irtivaljastus onnistui! Sirtsu ei oikein tiennyt milloin piti alkaa höyrytä matkaan... Aloin ajaa säännöllisesti, kun piti saada jonkunlainen kunto ennen toukokuussa alkavaa Martikaisenjukan koulutusta.

Ajolenkit sujuivat hyvin ja Sirtsu oli aikas rauhallinen, Autojenkin kanssa sujui välillä paremmin. Ruuna oli kylläkin paljon vahvempi suustaan kärrien edessä ja muutaman kerran piti pitää korkean tason neuvotteluita. Tilanne helpottui, kun laitoin juoksevan martingaalin muutamalle lenkille.

Elina kävi Sirtsun kanssa Pielisen hevosharrastajien järjestämällä Martikaisen Jukan valmennusviikonlopussa huhtikuussa. Sirtsu oli oma itsensä eli matkustaminen sujui hyvin, eikä vieraita hevosia katseltu. Sirtsu keskittyi työhön!

Jukka itse ratsasti Sirtsua jonkin verran touko-kesäkuun vaihteessa. Miten nopeasti Sirtsu oppi ammattilaisen koulutuksessa! "Kirottu" pohkeenväistökin sujui, jopa muodossa ja vielä ravissakin!

Kesäkuussa Sirtsu asusteli Karjusen tallilla ja Susku ja Mari Penttinen ratsastivat kentällä. Minäkin kapusin korokkeelta selkään, mutta se ei ollut kaunista katseltavaa, ihan kuin minun ratsastus olisi ollut kaunista ennen onnettomuuttakaan. Mutta lonkat soivat vielä seuraavan yönkin, kun yrittelin käynnissä taivuttaa Sirtsua...

Täällä Sirtsu hyppäsi ensimmäiset hyppynsä MariP:n alla. Hypyt menivät hyvin. jos kolahti niin Sirtsu varmisti, ettei seuraavalla kerralla kolahtanut! Hypyt eivät olleet kuitenkaan "hissi"hyppyjä. Ruuna myös odotti ponnistuskäskyä kuuliaisesti, olihan Mari tässä asiassa tietävämpi.

Heinäkuussa Sirtsu siirtyi Lehmoon, jossa Saila Malinen kävi pitämässä tunteja MariP:lle ja Sirtsulle, Vihdoin päästiin kisoihin! Kiertelimme paikallisia harjoituskisoja, joista 11.8 Rääkkylän HYSsin ja Suorakan järjestämissä kisoissa tuli ensimmäinen voitto perusmerkin kokeessa.

Koko kesän Sirtsu käväisi kotona laitumella olemassa pari päivää ja eikun takaisin treeneihin. Sirtsu ei oikein jaksa kuin kolme päivää maksimissaan keskittyä kentällä, sitten ruuna saa maasto- tai huilipäivän. Tarkoitus on kouluttaa Sirtsu niin, että se liikkuisi oikealla tavalla eikä kipeentyisi "tähtikiikari» asennossa. Kisat ovat vain mauste, mutta onhan se kiva voittaa...

Sirtsu, joka ei varmaankaan koskaan aiemmin ole ollut yksinään, yllätti jälleen positiivisesti! Ecu lähti Vekselin-Vipin luokse suorittamaan operaatiota "syön laitumesi tyhjäksi" ja viihtyi niin hyvin, että kotiutui vasta elokuun lopulla. Eli Sirtsun saavuttua huilimaan ei omalla laitumella ollutkaan ketään! Mutta sepä ei ruuna hetkauttanut. "Mitäs tässä", Sirtsu tuumasi, "kuhan ruokaa riittää ei ole hätää". Olisihan tuo pitänyt arvata. Sirtsu ei ole toisista hevosista moksiskaan, eikä sillä ole ollut "läheisriippuvaisen" (lue: laumaviettiä) tapoja koko aikana! Sanon, että tämä tapa kyllä tuli ekstra bonuksena kaupan päälle!

Kisoissakin Sirtsu on enemmän kiinnostunut ihmisistä, erityisesti jos ne vielä syövät jotain! Kyllä ruuna seuraa toistenkin hevosten suorituksia, mutta lähinnä vain, kun ne ovat kouluaitojen sisällä, verkkaa ei viitsi katsella. On Sirtsu opetellut jonkun kouluohjelman ulkoa, mutta emme ole varmoja mikä ohjelma se on....

Vielä kertaakaan kotimatkalle lähtiessä traikkuun ei ole astellut väsynyt hevonen. Joskus tuntuu, että Sirtsu saisi hieman väsyäkin. Ehkä sitten laukatkin alkaisivat sujua kouluaitojen sisällä, ja ulkonakin, kun mennään useasti "tukkatuubilla" (tämä on ehdottomasti yhdyssana!). Laukkojen sensuroimattomat kootut tuomarien kommentit löytyvät Sirtsun nettisivuilta osoitteessa www.blank-smile.org/sirelli.

Kauniista elokuisesta sunnuntaista tulikin musta, lähinnä meikäläiselle. Onneksi Sirtsulle ei käynyt paria naarmua pahemmin! Olimme lenkillä Jaanan ja Empun (Ensi-Ajatus) kanssa. Kotimatkalla sanoin Jaanalle, että he voisivat mennä edellä, kun Emppu oli niin paineissaan. Jo ensimmäisessä laukassa alkoi Sirtsun peräpää lentää. Toisessa pukissa vasen takanen laskeutui aisan väärälle puolelle ja eikun "hei me lennetään" jälleen... Tumahdin kyljelleni ja otsakuperkeikan kautta tantereeseen. Sirtsu jatkoi matkaansa ohittaen keskelle tietä pysähtyneen ratsukon metsähallituksen kautta. Ja niin rauhallisella ravilla ruuna katosi mutkan taakse.

Löydettyäni silmälasini käskin Jaanan Sirtsun perään. Itse nilkutin sydän kylmänä ja keräilin kärrien ja valjaitten kappaleita. Emppu huomasi Sirtsun toisella pusikkoisella metsätiellä, jonne ruuna oli ajautunut takaisin kääntymisyrityksessä(?). Olin varma että "kaikki jalkansa katkaissut" Sirtsu olisi shokissa. Mutta ei, minähän se olin shokissa. Ruuna vaan odotteli rauhassa eikä ollut edes kiinni missään... Vannottuani, että "nyt Sirtsu lähtee" jäi pelkkiin sanoihin Jarin sanottua "Sirelli ei lähde minnekkään". Keskustelu, tai siis lähinnä huutaminen, jäi siihen.

Seuraavana keskiviikkona valjastimme MariP:n kanssa lainavaljaiden ja kärrien eteen Sirtsun, joka ei ollut ollenkaan jännittynyt ja toimi täysin kaikissa askellajeissa.

Mitä tästä opin? Sirtsulla on historia kärryyn potkimisessa. Kaikki "ravi-ukot", jotka tunsivat Sirtsun nuorena kysyvät ensimmäiseksi: "vieläkö se potkii kärriin?" ELI pidän potkuremmiä seuraavat 10 vuotta ja laitan sen vielä tarpeeksi kireällekin! Lisäksi KYPÄRÄ päähän ajaessakin!

Viime kesänä "Sirtsun tiimiin" MariP:n lisäksi liittyi Jatta Mäntynen sekä Eeva "Eevis" Turtiainen, joka myös syksyllä kisasi ruunalla.

Jatta on "suokki-fani", joka ei työnsä vuoksi ole voinut hommata omaa hepoa. Viisi vuotta Jatta on käynyt Jokirannan ratsastuskoulussa tunneilla ja sen lisäksi hän nyt maastoilee sekä valmentautuu Sirtsulla. Heinäkuussa Sirtsu vieraili Jatan ratsuna Jukan "supersirkus" kurssilla. Pielisen hevosharrastajien järjestämässä Terhi Laurilan valmennuksessa Jatta ratsasti Sirtsulla myöskin esteiden ylitse. Jatta on ollut myös mukana kisoissa ja treeneissä apunani Sirtsua hoitamassa.

Eevis on vastavalmistunut matemaatikko, joka löytyi Sirtsun kouluttajaksi MariP:n avulla, kun syksyllä MariP:llä alkoi töitten lisäksi koulu, joten aikaa Sirtsulle ei löytynyt. Syyskuussa Eevis ja Sirtsu kävivät Eki Sultsin valmennuksessa, josta viikon kuluttua kisoissa tulikin He C:2ssa nappirata! Samoissa Karjalan Kopseen kisoissa ratsukko starttasi Sirtsulle ensimmäisessä helpossa B:ssä, joka sekään ei mennyt niin huonosti, sijoitus oli puolivälin tienoilla.

Viikon kuluttua Liperin ratsastajien seurakisoissa ratsukko meni toisen helppo B:n, jossa he olivat ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Mutta Sirtsun suitsiin laitettiin Suorakan ruusuke, olihan se paras suomenhevonen!

Martikaisen Jukkakin ehti pariin kertaan Sirtsua ratsastamaan, ja se menikin hyvin! Jukka sanoi, että Sirtsun lihaksisto on muuttunut keväästä. Kovasti töitä on tehtykin.

Kauden lopuksi Sirtsu starttasi Suorakan kisoissa ex-tempore ratsastajanaan Taina Pesonen. Helppo C:1ssä tuli voitto, vaikka Sirtsu hieman jännittyi vieraalla ratsastajalla ja viimeaikaiset estetreenit näkyivät ylimääräisenä kuumumisena. Ensimmäinen esterata ei sujunutkaan niin hyvin, vaan hylkäys tuli. Hyvillä mielin kuitenkin matkustettiin kotiin. Hyppyharjoitukset olivat kuitenkin sujuneet ihan hyvin ja keväällä niitäkin jatkettaisiin.

Itsestäni tai lähinnä nilkastani, jonka ympärillä elämäni tuntuu pyörivän, vähän kuitenkin. Neljän kuukauden kuluttua Sirtsun selästä putoamisesta ekaa kertaa pystyin hieman varaamaan jalalleni. Fysikaalisen hoidon sekä karsinoiden siivoamisen avulla opin kävelemään.

Kipuhoidot jatkuivat heinäkuulle, jolloin RDS tuntui parantuneen. Ikäväkseni elokuussa alkoi neuropaattinen kipu, jota nyt hallitaan, heikonlaisesti, vahvalla lääkityksellä. Kokeiltu on MSM-kuurit, vyöhyketerapiat tms. kunnes käydessäni yksityisellä lääkärillä ilmeni, että keskussairaalassa huonosti liikkuvaksi ja iäisesti opiaattia mussuttavaksi tuomittu allekirjoittanut onkin mahdollista parantaa! Eli uusi leikkaus edessä, mutta ei tunnu missään, jos vielä kävelen "oikeasti" eikä maksa enää pauku! Eläkepäivät jatkuvat, mutta putken päässä siintää valoa!

Kun taas jälleen saa omaansa kehua - ainakaan tähän asti juttujani ei ole sensuroitu. Se, että lukeeko näitä sepustuksia kukaan onkin eri juttu...

On mukavaa seurata hevosensa kehitystä. Enin katkeruus siitä, että minunhan se pitäisi olla Sirtsun selässä, on jo onneksi poissa. Sirtsu on HELPPO hevonen pitää ja hoitaa. Ratsastettaessa tilanne on toinen; ollaan niin herkkää herraa, ja vain pieniä apuja kiitos!

Tänäkin syksynä Sirtsu huilaa, sitten aloitellaan ajo ja muu maastoilu. Talvella ovat MariP ja Eevis molemmat lupautuneet kouluttamaan Sirtsua. Koska meiltä ei talvella pääse traikulla minnekään, niin tytöt vierailevat Sirtsulla kotitallilta käsin Jaanan kentällä. Otetaan aluksi löysin rantein, mutta eiköhän huhtikuussa treenit pyörähdä sitten kunnolla käyntiin, kun tiet sulavat.

© Mari Nevalainen

Julkaistu Suoralla-lehdessä 1/06

T.M. Sirellin streptotrikoosi

Suokkimme sairasti kesällä 2005 streptotrikoosin ihossaan. Asia oli meille ja eläinlääkäreille outo tapaus joten ajattelin jakaa kokemuksemme ihan omin sanoin kansankielellä vaikka toivonkin ettei muut hevosenomistajat joudu sitä kokemaan!

Kaikki alkoi heinäkuisena maanantaina 11.7 kun huomasin Sirtsun selässä satulan takakaaren kohdalla pieniä pahkoja, aivan kun ötökät olisivat purreet, mutta pahkurat olivat vierivieressä noin 5cm kokoisen ympyrän alalla. Harmi kun en kuvannut alkuvaihetta, muuten tulikin usea kuva otettua sairausajalta… Sirtsu ei arkonut pahkoja joten sitä ratsastettiin normaalisti, kaiken varalta kuitenkin iho pestiin Teepoolilla.

Perjantaina 15.7 pesin Sirtsun seuraavan päivän kenttäkisoja varten. Hevosen kuivettua laitoin pahkoihin baby oilia, onneksi illemmalla huomasin että iho kuumui öljytyltä kohdalta joten yritin pestä öljyä pois Betadinella. Aamulla iho oli hieman rikki joten lähdimme kisapaikalle sillä mielellä että katsomme miten Sirtsu reagoi satulaan verryttelyssä. Sirtsu ei arkonut joten MariP meni koulukokeen jonka aikana etsin eläinlääkärin käsiini. Eläinlääkäri sanoi että iho ehkä on tulehtunut mutta kun hevonen ei reagoinut kisaa voi jatkaa. Kisan loputtua lääkäri katsoi selkää ja sanoi että se on paremmassa kunnossa kuin aamulla, Sirtsu oli huilaillut auringon paisteessa joten alue oli kuivempi kuin aamulla öljykylvyn jälkeen, ei antibiootteja vain Betadinehauteita.

Lähdimme seuraavana maanantaina pariksi päiväksi reissuun, Sirtsu meni Seijan hellään huomaan Betadinepullo mukanaan. Kun torstaina haimme hepan kotio niin iho ei ollut pahempi muttei parempikaan joten perjantaina 22.7 Jaanan avustuksella kurvasimme Kontiolahden eläinlääkärin vastaanoton pihaan. Naislääkäri ei osannut vaivaa määritellä, ihossa oli puolikuunmallisia märkiä läikkiä joista oli karvat irronneet. Hän ehdotti karvojen ajelua sekä Cothivet-sumutetta.

Onneksi sain lainaan Ruska-koiruuden trimmauskonetta ja eikun kone laulamaan! Sirtsu otti asian hyvin rauhallisesti, kipristi vain jos teriin tarttui isompi mälli. Betadinella putsaus ja Cothivettiä päälle.

Ei parturointi auttanut joten maanantai aamuna tartuin jälleen puhelimeen ja soitin eläintemme henkieläinlääkärille Turusen Anjalle joka vihdoin saapui lomaltaan työn pariin. Anja ehdotti että soittaisin toiselle lääkärille joka on enemmän erikoistunut ihosairauksiin. Sieltä ei valitettavasti apua tullut vaikka tarjouduin tuomaan Sirtsun vastaanoton pihaan 70km päähän, ainoa ehdotus oli Bepanthen salva jota ryntäsin apteekista ostamaan.

Salva vaan kuumensi ihoa, epätoivoissani tartuin TERVE JA SAIRAS HEVONEN-kirjaan (Sevelius-Pettersson-Green) josta löysin kuvauksen Sirtsun vaivoista. Asialla voisi olla aktinomykeetti bakteeri Dermatophilus congolensis. Aamulla uusi soitto Anjalle joka kurvasi lähes sata kilometriä ottamaan näytteen Sirtsusta. Vuorokauden viljelyn jälkeen varmistui tauti ja alkoi 10päivän kuuri Penovettiä lihakseen 40ml per päivä lisäksi Betadinella putsaus ja Cothivettiä, viikon kulutta kevyelti Bapanthenia kevyelti iholle. Neljässä viikossa karva kasvoi takaisin!

Onneksi koko aikana Sirtsu ei ollut kipeän oloinen, se ei kutissut tai ollut kivulias. Tiedä en mistä tauti tuli, yleensä sitä esiintyy kostealla säällä ja sellaistahan ei viime kesänä paljon ollut! En tiedä johtuiko minun liiasta löträämisinnosta, kun tulee letkutettua Sirtsua vähän väliä… Tauti ei tarttunut toiseen hevoseemme eikä Seijan hevosiin Sirtsun vierailun aikana. Eli mysteeri mikä taudin aiheutti, mutta onneksi mysteeri ratkaistu!

©MariNevalainen

marin(at)sirelli.com